Leppälahtelaiset kertasivat puintihistoriaa ja juhlivat vanhan riihen kunniaksi

Yli kolmekymmentä kyläläistä saapui pienimuotoiseen juhlaan Leppälahden Tenhulaan sateisesta päivästä huolimatta. Monet heistä tapasivat pitkästä aikaa toisiaan, olihan korona rajoittanut kaikkia tapaamisia jo pitkään. Nyt tapaamisen ja juhlan keskiössä oli kunnostettu riihi, joka alun perin lienee rakennettu 1800-luvulla. Se siirrettiin nykyiselle paikalle tasan seitsemänkymmentä vuotta sitten koska alkuperäisessä paikassaan, savikon päällä, riihi liikkui roudan voimasta ja vajosi vuosi vuodelta kohti rantaa ja Onkivettä. Tenhulan vanhat isännät Kalle ja Kauko katsoivat tontilta sopivasta paikasta kohdan, jossa peruskallio oli lähellä, ja valoivat siihen tukevan kiukaan. Latoivat sitten vanhat hirret paikoilleen ja naulasivat rakennuksen suojaksi pärekaton, joka ajan myötä muuttui tiilikatoksi. Tiilistä huonoimmat vaihdettiin tänä kesänä uusiin, korjattiin räystäät ja riihi sekä ruumenus (puintijätehuone) tyhjennettiin ja siivottiin.

Pekka Tenhunen kertasi ilmeikkäästi riihen käyttötarkoitusta, olihan riihi eräs suomalaisten vanhimpia ja etevämpiä keksintöjä.

Muinainen Suomi oli tuottoisista kaskimaista johtuen viljava maa ja savuriihissä kuivattu ruis oli jopa vientituote. Huolellisesti ja tarkasti oikeassa lämpötilassa riihessä kuivattu siemenvilja säilytti itävyytensä, sen tyvet sekä latvat tulivat rutikuiviksi, ja itiöpesäkkeet tuhoutuivat. Jos lämmitti liikaa, jyvät eivät enää itäneet.

Aikansa pellolla kuivunut leikattu vilja tuotiin riiheen, ja kun lyhteet olivat lämmitetyn riihen parsilla lopullisesti kuivuneet, ne pudotettiin lattialle. Sitten alkoi tuotannon meluisin vaihe eli puiminen, jonka aikana viljaa lyötiin varstalla. Jyminä kuului usein naapuriin saakka. Puinnin jälkeen jyvistään erotetut oljet siirrettiin riihen takana olevaan huoneeseen, ruumenukseen, jossa niistä sidottiin olkikupuja, ne puolestaan käytettiin olkipatjojen täytteinä. Puinnissa irronneet jyvät eroteltiin seulalla, lajiteltiin, hypitettiin pohtimessa, eräänlaisessa kaukalossa, jolloin roskat lensivät sivuun ja puhtaat jyvät jäivät jäljelle. Myöhemmin käyttöön tuli käsin veivattava puhdistuskone eli viskuri, jota täkäläiset kutsuvat riihiryöpäksi.

Leppälahden maa- ja kotitalousseuran puheenjohtaja Matti Virkkunen paljasti riihijuhlassa kyläseppä Esko Honkasen takoman, riihen siirtovuodesta kertovan kyltin.

Pekka Tenhunen kertoi puintipäivän alkaneen hyvin varhain. ”Niihin aikoihin aamulla, kun me nykyään heräämme, oli puinnit puitu ja jyväsäkit oli kannettu aittaan. Tämän jälkeen nokiset puintimiehet menivät savusaunan lämpöön hikoillakseen uudelleen ja peseytyäkseen kenties edessä olevien riihitanssien varalta”, Tenhunen totesi.
Puimakoneet tekivät tuloaan jo riihen siirtämisen aikoihin 1950-luvulla. Koneist johtuen riihenpuinti jäi, ja riihen kiuasta lämmitettiin Tenhulassakin vain harvakseltaan leipäviljan tai sipulisadon kuivattamiseksi 1960-70 -luvuilla, ja sen jälkeen vain näytösluontoisesti nyt jo edesmenneiden isäntien neuvoessa oikeat otteet.

Hannu Räisänen

Kuukauden kylä: Tavinsalmi

Kartanon varmaa paikkaa ei ole vielä pystytty osoittamaan, mutta oletetaan että se on sijainnut Maaninkajärven länsirannalla olevassa Hussolansaaressa. Kansan sivistäminen oli kupletin hauskempi puoli. Ikävämpää oli, että kartanon vouti keräsi vuosittain veroina kansalta suuret määrät kalaa ja viljaa, jotka hän toimitti Ruotsin hovin käyttöön.
Pelloilta löydetyt Suomen sodan aikaiset esinelöydökset kertovat myöhemmistä Venäjän ja Ruotsin valtataisteluista samaisella alueella. Kuninkaankartanon ajoilta periytyy jonkin verran myös nimistöä. Kartanon voudista tiedetään polveutuvan nykyinen Voutilaisten suku.

Tavinsalmentien päässä, Ruokovirran vanhan sulkukanavan äärellä on Suomen sodan (1808-1809) aikaisen Ruokovirran taistelun muistomerkki. Myös sotamarsalkka Sandels joukkoineen kahakoi virralla venäläisiä vastaan. Tavinsalmi kantaa ylpeänä historiaansa, mutta elää nykyajassa.

Mustanvirran sillan kupeeseen valmistui Tavinsalmelta ja Haatalasta saapuneen talkooväen voimin uusi lintutorni.

Tavinsalmella oli hyvät lähtökohdat kehittyä vauraaksi maatalousalueeksi. Monet entiset tilakeskukset ovat kuitenkin jo muuntuneet tai muuntumassa asuin- tai yrityskäyttöön. Toimivia karjatiloja on enää muutama ja tilat ovat edelleen vähenemässä.
Kauniita vesistöön avautuvia vainioita hoidetaan nykyisin pääosin vuokraviljelminä. Alueella kasvaneet ja muualla opiskelleet nuoret ovat innokkaita paluumuuttajia ja myyntiin tulevat kiinteistöt viedään usein käsistä ennen kuin ne ehtivät välittäjälle. Avoimille markkinoille vapautuvat asuinkiinteistöt löytävät nopeasti uudet omistajat tai vuokralaiset.
Vanhoja mummonmökkejä päivitetään nykyaikaan ja uusiakin rakennuspaikkoja perustetaan. Perinteiset maataloustyöpaikat on korvannut pienyrittäjyys tai ulkopuoliset työnantajat etätyön mahdollisuuksineen. Kylän keskellä vanha punatiilinen koulu on saanut uuden elämän lasten parissa perhekodin muodossa. Kesäaikaan Tavinsalmen asukasmäärä lähes kaksinkertaistuu, kun tutut loma-asukkaat saapuvat.

Mustavirran ja Hussolanvirran välinen pikkusaarten rypäs ruovikkoineen on turvallinen ruokailu- ja levähdyspaikka monille linnuille. Merikotkat, jalohaikarat ja kaulushaikarat tarjoavat tavallisempien muuttolintujen ohella unohtumattomia elämyksiä lintubongareille. Mustavirran komea silta ympäristöineen onkin aiemmin ollut suosittu bongauspaikka. Talvella Mustanvirran sillan kupeeseen valmistui Tavinsalmelta ja Haatalasta saapuneen talkooväen voimin komea lintutorni. Tornin vihkiäiset pidetään 7.5. Tornien taisto -bongauskilpailun ohessa.

Nyt on lintubongareiden ja muiden retkeilijöiden mukava seurata luontoa Mustanvirran sillan ympäristössä. Uusi lintutorni vihitään käyttöön 7.5. Tornien taisto -bongauskilpailun ohessa.

Tavinsalmen tulevia hankkeita on muun muassa vesien virtauksien parantaminen ruoppaamalla ja kaivamalla. Matkailijan kannattaa yhä piipahtaa tutustumassa myös Ruokovirran vanhaan ja uuteen kanavaan. Kanavien äärellä on ympäri vuoden laadukasta mökki- ja aittamajoitusta.

Artikkelin pohjana on käytetty Myö Muaningan helemassa huppaellaan ihan Kuopion kaapungin kuppeessa -kylienlehteä.

Hannu Räisänen

 

Maaningalla riittää kyliä

Kinnulanlahdessa hiihdetään talvella kuutamossa, poltetaan pääsiäiskokko ja pidetään kahvilapäiviä. Sinikiven ranta noteerattiin 2014 Savon parhaana biitsinä Savon Sanomien lukijoiden äänestyksessä. Kirkonkylän keskusta tarjoaa muun muassa nuorisotilat, tenniskentän, frisbeegolfradan, ampumaradan sekä tietysti runsaasti kauppoja ja nähtävyyksiä. Kevyen liikenteen väylä Maaningan keskustasta Siilinjärvelle mahdollistaa lenkkeilyä, polkupyöräilyä ja rullaluistelua harrastaville turvallisen reitin kauniine maisemineen.

Käärmelahtion nopeasti laajentuva asuma-alue, josta on matkaa Maaningan kirkonkylälle 10 km, Siilinjärvelle 14 km ja Kuopioon 40 km. Viljelusalueiden rytmittämä kylämaisema vesistön ja harjun välissä, on pientalovaltaista. Länsirannan viimeinen kylä Leinolanlahti on mökkipaikkakuntana hyvin suosittu.
Pulkonkoski puolestaan on mäkien ja kauniiden maalaismaisemien ympäröimä kylä, jossa on aktiivista ja monipuolista pienyrittäjyyttä ja kehittyvää maa- ja metsätaloutta.
Kurolanlahdessa sijaitsee Kurolanlahden Nuorisoseuran talo, jossa on talvisin kansalaisopiston kursseja ja samassa pihapiirissä myös Vätysteatteri.

Leppälahdella vallitsee rauha ja hiljaisuus, niistä voi nauttia kauniina kesäpäivänä järvenselällä onkien tai talvella ahkeran naapurin latukoneellaan tekemällä ladulla hiihdellen.
Kesäaikaan Tavinsalmen asukasmäärä lähes kaksinkertaistuu, kun tutut loma-asukkaat saapuvat. Lintuharrastajille Mustavirran komea silta ympäristöineen on suosittu bongauspaikka. Eikä ihme, merikotkat, jalohaikarat ja kaulushaikarat tarjoavat tavallisempien muuttolintujen ohella unohtumattomia elämyksiä lintubongareille
Tuovilanlahden kylän satamasta aukeavat komeat vuonomaisemat Maaninkajärvelle. Aikoinaan Tuovilanlahti on ollut Kuopiosta tulevan laivaliikenteen päätepaikka. Myös kylänraitti sinällään on jo nähtävyys vanhoine rakennuksineen ja pienine mökkeineen, jotka on rakennettu kylätien vierelle.

Ahkionlahden ja Viannan kylät sijaitsevat vierekkäin Sinisen tien varressa noin 50 km päässä Kuopiosta ja noin 40 km päästä Iisalmesta. Ahkionlahti ja Vianta ovat molemmat Maaningan
perinteikkäitä alueita, joiden historiaan kietoutuu monenmoista kulkijaa ja tapahtumaa. Kylien alueet ovat olleet vuosisatoja sitten merkittävä elannon saamisen ja kohtaamisen paikkoja, mikä lienee peruja vesistöjen läheisyydestä. Ja yhä edelleen kylät kietoutuvat vesistöjen, Onkiveden ja Maaninkajärven, ympärille.
Varpasmaa, Petsamo ja Kuusela sijoittuvat läntiseen Maaninkaan osin maantieteellisesti Pielavedelle kurkottaen. Alueeseen kuuluu viljelysalueiden lisäksi myös jylhiä, metsäisiä salomaita.

Hannu Räisänen